”Peräkkäiset hetket ovat elämän ikuisesti jatkuva melodia, ja sellaisina hetkinä kun aistimukset asettuvat riitelemättä päällekkäin, sellaisina kuin tämä hetki, syntyy harmonia.”
On vuosi 1953, Elli elää kesäänsä hämäläisellä huvilalla sisartensa kanssa. Elli suhtautuu elämään toiveikkaasti, mutta maailma ei vastaa hänen toiveisiinsa, koska se ei ymmärrä Ellin kaltaista ihmistä. Ellin sisällä piilee sairaus, paha, josta ei puhuta.
Naarasperho on kertomus pienen ja hauraan ihmisen voimasta. Tomi Norha kertoo Ellin tarinan lämmöllä, lempeän katseen sävyttämänä.
”Elli katsoo vehreitä puita ja niiden tuulessa heliseviä lehtiä ja ajattelee kuinka valtavan nopeasti asiat toisinaan elämässä tapahtuvat, kaikki tapaamiset ja tappelut ja sen sellaiset. Ja toisaalta samaan aikaan kaikki on äärimmäisen hidasta, niin hidasta että vaikuttaa kuin kaikki pysyisi alati vain paikallaan eikä mitään edistystä tapahtuisi.”
--------------
Tomi Norha (s. 1969) on turkulainen musiikinopettaja ja kriitikko, joka on opiskellut myös kotimaista kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista. Keväällä 2017 hän voitti Type & Tellin novellikilpailun. 90-luvulla Norha soitti bassoa Boycott-yhtyeessä. Naarasperho on hänen esikoisromaaninsa.
Avainsanat: historiallinen romaani, kotimainen kaunokirjallisuus, feminismi, esikoisteokset, 1950-luku, sairaudet, ihmissuhteet.
Juha
1.5.2024
Todella hieno esikoinen! Alkutekstin löysä jutustelu ja viiskytlukulainen luontokuvailu syvenee nopeasti psykologiseksi tarinaksi, kehityskuluksi, hahmojen yllättävän tummasävyiseksi kuvaamiseksi ja pastissi sekä nautiskelu yhden aikakauden kielellä ja kirjallisuudella ja sen avaaminen kuin ruumiinavauksessa, paitsi että vainaja (kirjallinen historia) on elossa ja voi hyvin. Ei uskoisi basistin kirjoittamaksi. Sitä paitsi Janus Hanski on loistava lukija!