Mielenkiinto säilyy koko teoksen ajan. Kirja valottaa iskelmämusiikin tekemistä hauskalla tavalla. "Talousmusiikki" käsite oli osuva nimitys suurelle osalle nykymusiikkia.

Huikea ura ja ihana lämmin persoona. Hienoa kuunneltavaa.

Hajuton, väritön, mauton. Kun päähenkilö on tällainen, tulee kirjastakin pitkästyttävän ikävää kuunneltavaa. Vertauskohdaksi nousee väkisinkin kirja Kassu Halosesta jonka jaksoi kuunnella mielenkiinnolla. Kirjasta ei jäänyt juurikaan mitään mieleen. Tai no, ehkäpä Niemisen "hyi olkoon" mielipiteet punk- musiikista. Ei tainnut punkin syvin olemus oikein aueta hänelle... Nieminen käyttää myös termiä "rockvamma". Ei siis kovin avarakatseinen tuottaja. Tuntuu kuin nuoteista soittaminen olisi se ainoa asia jota arvostetaan. No, nuoteista soitti aikoinaan myös esim. Heikki Laurila, aina yhtä väsyneesti ja innottomasti. Ja varsin arveluttavia olivat myös besserwisserin alatyyliset heitot esim. Popedan suuntaan. Bumtsibum- muisteloitta oli kyllä mielenkiintoista kuunnella.