Miten voi olla mahdollista, että maailmassa on ihminen, aikuinen nainen, joka kiittää hengissä selviämisestään Soneraa ja Metsähallitusta sekä teurastajia ja teurastamoa? Minusta se on täysin uskomatonta ja mahdotonta, mutta niin vain joskus elämässä käy.
Älä välitä, minä en uskoisi sanaakaan tästä tarinasta, ellen olisi sitä itse kokenut, enkä meinaa sitä siltikään aina kaikkinensa uskoa todeksi. Hyvyys tulee maailmassa vastaan kaikkein käsittämättömimpien tuntureitten takaa ja pukeutuu mitä yllättävimpiin univormuihin. Pahuus pakenee kauniisiin kaapuihin. Sokosti seisoo ikuisesti suurena ja mahtavana kuin taivaan portti vartioiden tuhansien tuntureitten lakeuttaan.
Sokosti, sen huipulta onneni löysin ja elämä voitti, joskin ensin minut tuhota koitti. Teurastamo turvakotina, sitten elämäni ensimmäiset piruetit kovakärkisillä balettitossuilla ja taas takaisin teurastajan työhön, osa-aikakodittomuutta, jossain välissä urheiluhierojan paperit takataskuun ja balettitanko olohuoneen seinään, kunhan ensin kodittomuus oli katkennut avioeron ositukseen ja oman talon ostamiseen, mutta aina paluu moottorikelkalla Sokostille milloin Relacom Finland OY:n, Metsähallituksen, Soneran tai Eltel OY:n pyytämänä. Milloin ypöyksin hirmumyrskyssä tai täysikuussa 32 asteen pakkasessa, toisinaan Soneran suuret herrat ensi kertaa kelkoilla uppuramyräkässä jyrkänneharjanteilla opastettavinani.
Sokosti, sinä opetit minut luottamaan itseeni, sinä pakotit minut uskomaan itseeni. Sokosti, sinä et jättänyt minulle vaihtoehtoja . Minun oli pakko selvitä hengissä huipultasi mitä hengenvaarallisimpien toimeksiantojen kanssa. Jos selvisin jyrkänteittesi ja myrskyjesi keskeltä kerta toisensa jälkeen hengissä, niin pakkohan oli elämän muutkin vastoinkäymiset kyetä selättämään. Sen jälkeen olisi ollut liian kesyä kamaa ajaa autolla rekan keulaan tai syöksyä myrsky-yönä Tenetinvirran sulaan, vaikka läkähdyin niin suuren tuskan alla, etten jaksanut sitä enää kantaa.
Mutta minä olen yhä hengissä, minä olen järjissäni, minä olen onnellinen, minä olen kiitollinen. Minkään näistä ei pitänyt olla minulle enää mahdollista. Minä kyllä vihaan kirjoittamista, mutta tämä tarina on pakko kertoa, vaikka sanat pakenevat elämän suurten mysteerien edessä.
Porobaletti on itsenäinen jatko-osa Tyttöteurastaja-kirjalle.
