Merkitseekö postmoderni poliittisuuden hylkäämistä, pakoa estetiikkaan ja eettistä nihilismiä, kuten usein esitetään? Tekeekö se moraalisen arvioimisen ja poliittisen toiminnan turhaksi? Väitän että ei. Päinvastoin postmoderni politisoi ajattelua yllyttäen vaihtoehtojen näkemiseen ja tekemiseen. Kaksi modernia poliittista ajattelua hallitsevaa mallia, liberaali ja hegeliläis-marxilainen, ohjaavat mahdollisuuksiamme ajatella politiikkaa. Postmoderni poliittinen filosofia merkitsee ennen kaikkea näiden mallien tunnistamista ja sen myötä myös sellaisten asioiden avaamista poliittisiksi, jotka jäävät niissä kyseenalaistamattomiksi oletuksiksi.

Merkitseekö postmoderni poliittisuuden hylkäämistä, pakoa estetiikkaan ja eettistä nihilismiä, kuten usein esitetään? Tekeekö se moraalisen arvioimisen ja poliittisen toiminnan turhaksi? Väitän että ei. Päinvastoin postmoderni politisoi ajattelua yllyttäen vaihtoehtojen näkemiseen ja tekemiseen. Kaksi modernia poliittista ajattelua hallitsevaa mallia, liberaali ja hegeliläis-marxilainen, ohjaavat mahdollisuuksiamme ajatella politiikkaa. Postmoderni poliittinen filosofia merkitsee ennen kaikkea näiden mallien tunnistamista ja sen myötä myös sellaisten asioiden avaamista poliittisiksi, jotka jäävät niissä kyseenalaistamattomiksi oletuksiksi.