Suunnitelmana Suomi.
Toimittaja Tuula Malin törmäsi vuonna 2003 maakuntalehdessä rivi-ilmoitukseen, jossa välittäjä haki kiinteistöjä ja maa-alueita venäläisille sijoittajille. Muutaman kuukauden kuluttua hän havaitsi itäsuomalaisessa paikallislehdessä pikku-uutisen venäläisten mökkikaupoista rajan tuntumassa, sitten tuttava Etelä-Savosta kertoi pietarilaisen miehen kyselleen maatilaa mökikseen. Kesälomalla Turun saaristossa Malin kuuli lounaskeskustelun, jossa hierottiin kauppoja saariston tonteista.
Havainnot, löydöt ja vihjeet seurasivat toistaan. Vähitellen niistä punoutui tilannekuva ja uutisarvoinen ilmiö. Maakauppamatkan ensimmäinen juttu julkaistiin MTV:n 45 minuuttia -ohjelmassa viisi vuotta ensimmäisestä vihjeestä.
Putinin pihapiirissä on journalistin matkakertomus. Kirja perustuu pitkään journalistiseen seurantaan ja tiedonhankintaan. Niiden tuloksena syntyi teos, joka havainnollistaa, miten Suomesta tuli suurvaltapoliittisten hybridioperaatioiden kohde jo Putinin ensimmäisen presidenttikauden alussa vuosituhannen vaihteessa.
Tutkiva toimittaja Tuula Malin kuljettaa lukijan eri puolille maatamme, jota Putinin hallinto on paaluttanut järjestelmällisesti Venäjän suojavyöhykkeeksi. Malin on kartoittanut laajemminkin Venäjän etupiiripolitiikan ilmiöitä Suomessa. Kiinteistökauppojen lisäksi hän on perehtynyt muun muassa informaatio-psykologiseen vaikuttamiseen.
Toimittaja Tuula Malin on tehnyt pitkän uran lehdistössä sekä television ja radion ajankohtaistoimituksissa. MTV:n uutis- ja ajankohtaistoimituksessa Malin työskenteli eri tehtävissä lähes 20 vuoden ajan. Malinin esikoisteos Tapaus Anton ilmestyi 2012.
Hullu
23.4.2021
Kirja oli todella mielenkiintoinen esitys aiheesta, jota on mediassa käsitelty useimmiten yksittäistapausten kautta ilman selkeän kokonaiskuvan hahmottumista. Ehkä miinusta siitä, että paikoitellen oli paljon toistoa. Kirja olisi kaivannut myös enemmän visualisointia (karttoja, omistajuuskaavioita jne.) byrokraattisesti ja maantieteellisesti monimutkaisen ilmiön helpommin hahmottamiseksi. Kirjan heikoin lenkki oli mielestäni hybridisodan mystifiointi, jossa kaikki nähdään osana ylivertaista tarkkaan harkittua strategiaa, ikään kuin tuhannet ihmiset toimisivat kuin strateginen kellokoneisto. Kuten myös se, että paikoitellen meni aika huuhaa-osastolle, esim. se että tietoista sisäpoliittista toimintaa (esim. saamelaisten maanpuolustus, ympäristöaktivismi ja antifasismi), jolla ei ole mitään tekemistä Putinismin kanssa, tarkastellaan ylikorostuneesti Venäjän hybridisodan perspektiivistä ja typistetään sen työkaluksi. Kirjoittaja tuntuu väittävän/viestivän rivien välistä että kaikki muu paitsi suomalaisnationalismi ja maanpuolustuksen ja kansallisen yhtenäisyyden varjelu olisi Venäjän etujen ajamista..
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus