Aviomies, neljän alaikäisen lapsen isä, sai 13 vuotta sitten massiivisen aivoinfarktin, jonka seurauksena hän menetti puhekykynsä ja oikea puoli hänen kehostaan halvaantui. Terhi Kunnakselle jäi hoidettavakseni vammautuneen miehen lisäksi 15-, 13-, 6- ja 4-vuotiaat lapset, koira ja vanha omakotitalo. Usein sairastumisesta kertovat kirjat on kirjoitettu sairastuneen näkökulmasta ja läheisten oirehtimisen kuvaus jää vähemmälle huomiolle. Mutta millaista on elää sairastuneen rinnalla? Kuinka lähellä on, että vakava sairastuminen vie mukanaan perheestä muitakin kuin sairastuneen? Kun infarkti Terhi Kunnaksen mieheen iski, entinen elämä meni lopullisesti rikki eikä paluuta ollut, Terhi Kunnas putosi syvälle.
Marii
4.9.2026
Elämänmakuinen ja aito ”tilitys” miehen vammautumisen jälkeisistä vuosista. Jonkin verran olisi voinut editoida, sillä nyt oli välillä toistoa, varsinkin lasten ihanuutta toitotettiin turhan monta kertaa. Myös miehestä käytetyt nimitykset häiritsivät: rakkaani, mieheni, kuntoutuja, potilas (!!), olisi voinut olla keksitty etunimi. En pitänyt lukijasta, mutta ei ollut niin häiritsevä, etten olisi sietänyt kuunnella loppuun. Nostan kyllä hattua tälle naiselle! Harmitti hänen valtaisa uhrautumisensa ja se, ettei hän edes nähnyt sitä minään vaan vaati vain parempaa. Eikö kukaan olisi voinut puuttua siihen, miten paljon hän yritti joka päivä olla sairaalalla terapoimassa miestään, vaikka oli aivan uupunut itse?
Maikku
4.8.2026
Hyvin kirjoitettu, koskettava, antoi paljon ajattelemisen aihetta ja pohdintaa siitä, kuinka ihmiseltä löytyy uskomattomia voimia silloin kun niitä tarvitaan.
Tepa
4.6.2026
Niin surullisen hieno ja koskettava tarina❤️
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus