Me elämme maailmassa, jossa onnea ja pelkkää mielihyvää tavoitellaan pakonomaisen kiihkeästi, toisinaan jopa pakonomaisesti ja addiktiivisesti. Edellä mainitusta näkökulmasta rakkaudesta tulee kapea-alaista, rakkaus on paljon muutakin. Se on itsensä ja toisten huomioimista, huolenpitoa ja vastuullisuutta sekä vuorovaikutusta. Rakkautta voidaan metaforisesti luonnehtia dialogiksi, jota yksilö käy itsensä tai toisen kanssa. Rakkauteen liitetään usein vahvasti onni ja mielihyvä, mutta onko rakkaus pelkkää positiivista tunnetta? Rakkaus rikastuttaa maailmaamme, mutta emme aina huomioi sitä kiireisessä maailmassamme. Tässä mielessä rakkaus on hetkittäin jokseenkin taustalla vaikuttava ja näkymätön voima. Rakkaus liitetään vahvasti myös elämän tarkoituksellisuuteen. Se on jotakin, joka on osa ihmisyyttä ja seuraa meitä tavalla tai toisella aina mukana. Emme voi tarkastella rakkautta ilman ihmisyyden tutkiskelua. Ihmisyyden tutkiminen on myös tämän kirjan lähtökohta, jota pyrin kartoittamaan monitieteellisistä näkökulmista. Haastan lukijan pohtimaan elämän perimmäisiä kysymyksiä omasta näkökulmastaan ja kokemusmaailmastaan.