Rakkautta rappukäytävässä

Olin sanaton kuinka huono tämä oli! Termistöt 70-80 luvulta ja tarinan kulku silkkaa sekasotkua. Älkää vaivautuko!

Ajattelin tarttuvani kesäloman kunniaksi vanhaan kunnon "aivot narikkaan" hömppäteokseen, mutta tämä saikin mut rentoutumisen sijaan kiehumaan. Henkilöiden väliset dialogit on todella luonnottomia, kuvailu ja termit vanhanaikaisia ja aluksi saa kuvan että tapahtuma-aika on lähempänä 1980-lukua. Heinähatuttelu maalaisveljestä, pyöreät naapurit ja jöröttely on vanhanaikaista termistöä. Maha hölskyi, takapuolesta leveät verkkarit koska talonmies ei ollut hoikka poika?? Tyttölapsittelu?? Mitä on tämä kerronta?? Hanojen korjaaminen ei ole naisten työtä? Olen sanaton. Keksimällä keksitty serkun lempinimi Maippi sai mut repimään tukkaa päästä. Kirjan kerronta on täynnä vanhanaikaisia sananparsia, jotka ei tunnu lukijana luonnolliselta. Myös henkilöistä käytetyt termit hän ja se meni sekaisin miten sattuu ja vaihtelivat paikkaa. Hän aneli, se sanoi. Tapahtumien epäjohdonmukaisuus ärsytti: jos pelkää korkeita paikkoja niin ettei voi mennä parvekkeelle, miten voi nojailla ikkunaan ja seurata kadun tapahtumia vailla huolen häivää? Ja jos vakuuttaa nukkuvansa vaikka pommi räjähtäisi vieressä, miksi kuitenkin kerrotaan seuraavaksi siitä kuinka yöunet meni pilalle lasten itkusta? Hahmojen kuvailut ja tapahtumat sotii toisiaan vastaan. Tapahtumat jää junnaamaan paikalleen ja samoja asioita jankataan luvusta toiseen. Onneksi sentään oli ymmärretty lopettaa tarina reiluun sataan sivuun.

Kevyttä hömppää