Revolverimies : Musta torni I

Ylivoimaisesti tylsin Kingin kirjoista

On se vaan upea: monitasoinen, monessa ajassa ja paikassa liikkuva tarina, joka tempaa mukaansa. Aloitan heti seuraavan osan!

Tämä kirja on aika hyvä todiste siitä, että tietyn sienitrippiasteen jälkeen kynä kannattaa laittaa pois. Luin tämän loppuun ainoastaan sen vuoksi, että uskon jatko-osien olevan merkittävästi parempia niin kuin tästä sarjasta on paljon puhuttu. Ensimmäinen kirja on raskas. Henkilöhahmot ovat persoonattomia. Tarina on todella omituinen ja siitä on hyvin vaikea saada kiinni - negatiivisella tavalla. Kuvitelkaa neurovelho potenssiin 2. Kirjoitustyyli on adjektiivien ilotulitusta ja monesti tuntuu siltä, että ympäristön kuvausta on liioiteltu ihan sen vuoksi, että saadaan lisää rivejä teokseen. Tai sitten kirjoittaja on nähnyt jotain sellaista mitä muut eivät näe. On tässä kuitenkin jotain positiivistakin. Teoksessa väläytellään kiinnostavan tarinan aineksia ja se auttaa lukemisen jatkamisessa. Tarina myös paranee aivan loppua kohti - suurinpiirtein oraakkelin kohdalta ja tarina alkaa saamaan myös konkreettista muotoa. Näin jälkikäteen luulen, että olisi vaan pitänyt lukea Wikipedian tiivistelmäartikkeli juonesta ja hypätä suoraan seuraavaan kirjaan.