Syyllisyyden ristitulesta ei pääse pakoon, jos on omaatuntoa. Hieno klassikko ja ilmeikäs lukija. Nykyään ylibookattujen kalenterien aikaan, harvalla olisi aikaa ja kärsivällisyyttä oikeasti kuunnella noita kirjassa esitettyjä pitkiä monologeja jatkuvasti keskeyttämättä. Syvällisiä pohdintoja milloin mistäkin kulmasta. Voi olla kyllä olla terveellistäkin vähän harjoittaa kärsivällisyyden hyvättä hektisyyden vastapainoksi ja lukaista, tässä tapauksessa kuunnella jokunen paksu klassikko silloin tällöin.

VIHDOIN OHI huhhu olipa puuduttava. Dostojevski lienee ollut allerginen henkilöiden ulkonäkökuvaukselle, sillä ainoa, josta jäi visuaalinen mielikuva oli porfiiri, jonka höhöttelevä Mikki Hiiri etsivänä -larppi toi mieleen jonkun Peter Sellersin hahmon. En rehellisesti tiedä oliko tässä kirjassa 5 vai 25 hahmoa sillä sekoitin nimet keskenään ja opin niistä 3 (yksikään niistä ei ollut päähenkilö btw). Varmasti tärkeä tekele, mutta ai Jeesus tämä ei ollu minua varten. Nyt anteeksi menen kuuntelemaan ihan mitä tahansa muuta. Vaikka liftareiden käsikirjaa. Tämä luuska on nyt ajettu loppuun. Ps. Mikä on porfiiri?

Ei ollut mitään hajua tästä kirjasta. Luin koska olin asettanut listalle klassikoita ja aikaa kestäviä kirjoja. Nyt oli tämän vuoro. Tämä kirja herättää vahvoja kysymyskin oikeudenmukaisuudesta, syyllisyydestä ja vastuudesta. Tarjoaa pohdittavaa kuka meistä on tuomari ja mitä oikeastaan on rikos. Suosittelen kaikille, jotka arvostaa syvällistä kirjallisuutta ja haluavat pysähtyä ajattelemaan maailman järjestystä ja ihmismielen pimeitä nurkkia.