Olen kaksitoista, pian kolmetoista. Olen lapsen ja naisen välitilassa, tulossa hirvittäväksi. Menee vain hetki ennen kuin minusta tulee pelkkää ruumista.
1990-luku, pieni pohjoinen kylä. Rivitalo, kerrostalo, makuuhuone, kylpyhuone, olohuone. Tapahtuu rikoksia, mutta poliisille ei ilmoiteta, todisteita ei kerätä, epäiltyjä ei kuulustella. Vasta vuosien kuluttua nainen alkaa seurata jälkiä muistinsa reunoilla, sillä hänen on löydettävä kadonnut arkisto – totuus siitä, mitä hänelle tapahtui.
Hänen täytyy kirjoittaa totuus esiin palauttaakseen ihmisyytensä.
Susanna Hast tutkii omakohtaisessa esikoisromaanissaan väkivallan ja trauman mekanismeja ja sitä naisia vastaan käytävää hiljaista sotaa, josta ei jää merkintöjä historiankirjoihin. Hän näyttää, miten ruumis muistaa sen mitä kieli ei aina tavoita.
Ruumis/huoneet on vimmainen, peloton ja säkenöivän älykäs todistus naisten vaientamisen historiasta ja selviytymisestä, joka on seisomista muistamisen ja unohtamisen rajalla. Se ravistelee lukijaansa ytimiä myöten.
Leena
9.7.2023
Taitavasti kirjoitettu, ajatuksia avartava kirja, jonka lukijoiksi toivoisin etenkin itse väkivallantekijöitä. Kirjoittajane analyyttisyys ja yleinen asiantuntijuus kosketti sekä sai ajattemaan tyttöjen ja naisten elämää tässä yhteiskunnassa.
Anu
16.3.2023
Erittäin hyvä. Antaa mahdollisuuden hoitotyöntekijälle ymmärtää trauman moninaisuuden. Rohkeasti tehty. Ei ole kauheaa lukea, vaikka aihe kamala.
Heli
13.12.2022
Tärkeä aihe mutta pitkäveteinen.
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus