Raivokas puheenvuoro kuvaa ammattia, jossa työtehtävistä on mahdoton selviytyä eikä kukaan tunnu haluavan tehdä asialle mitään. Kun Lotta Tuohino vaihtoi alaa ja opiskeli sairaanhoitajaksi, hän kuvitteli saavansa mielekkään ja motivoivan ammatin, jossa voi olla hyödyksi maailmalle. Todellisuus oli toinen. Kirjassa Tuohino purkaa kokemaansa, jäsentelee hoitoalan ongelmien syitä sairaanhoitajan näkökulmasta ja lausuu joukon valittuja sanoja niille, jotka tilanteesta ovat vastuussa.
4.3
Johanna
19.11.2024
Erityisesti kirjan alkupuolen sairaalamaailman kuvaus oli oikein osuva ja samaan aikaan surullinen, eikö mikään ole muuttunut. Hoivapalveluiden nykytilanteen kuvaus oli omaan makuun liian paatoksellinen ja politisoitunut, näkyi kirjailijan oman kokemuksen puute. Muutamalla kuuntelukerralla kuuntelin koko kirjan, oli sen verran koukuttava ja mielenkiintoinen. Pirjo Heikkilä tämän teoksen lukijaksi oli erinomainen valinta.
Saima
5.11.2024
Voin allekirjoittaa jokaisen asian tässä kirjassa. Työskentelin sairaanhoitajaopintojeni ohella vuosia, sain vakipaikankin. Luvattiin opintojen loppuun saattamiseksi 50% työaika. Se ei toteutunut. Sen sijaan toteutui kaikki muu kirjassa kuvattu. Sanoin itseni irti ja lopulta päätin lopettaa sh-opintoni ennen viimeistä harjoittelua. Syinä pakkolaki, huono palkka, surkea työilmapiiri jokaisessa yksikössä, jossa työskentelin ja mahdottomuus tehdä työtä siten, kuin se pitää tehdä. Aikaa ja resursseja ei ollut, Mikään työ ei ole sen arvoista, että menettää oman itsensä. Kun minulta jatkossa kysytään, miksi lopetin, annan heille luettavaksi tämän kirjan. Kiitos tästä erittäin rehellisestä ja monipuolisesta kirjasta!
sami
1.11.2024
Aika valittamispainoitteista tekstiä. Lukija hyvä ja aihe erinomainen. Tärkeitä asioita tuotu esille, mutta valitettavan katkera ja krokotiilin kyyneleillä kuorrutettu opus.
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus