Sisällissota pyyhkäisee kotipihaan ja murskaa tulevaisuuden.
Sandra ja Janne ovat pystyttäneet torpan Ylä-Väärin kulmalle, ja lapsiakin on siunaantunut. Kesken työteliään elämän se tulee, sota, ja Janne tempaistaan kaartiin. Sandra jää yksin huolehtimaan kaikesta, ja huomaa miten suhtautuminen häneen muuttuu. Ylpeys on nieltävä, jos leivän syrjässä aikoo pysyä. Mutta paljon pahempaa on edessä.
Kalmanhajuinen kevät avautuu toisin Sandran tyttärentyttärelle, joka lähes sata vuotta myöhemmin tutkii vanhoja muistiinpanoja. Hän on oppinut, että vaikeneminen on kultaa eikä kipeistä asioista puhuta. Kaikki mennyt on äkkiä läsnä, järkyttävänä. Miksi ihmismieli pehmenee anteeksiantoon niin hitaasti?
Senja
14.1.2026
Hyvä kuvaus menneen ajan Suomesta. Hyvä lukija. Miinusta vain lopusta, joka tuli vähän töksähtäen ja jätti tarinan auki. Ehkä jatkoa ajatellen kuitenkin?
Suvi
27.5.2025
Alku sekava, loppua kohti parani mutta loppui kesken?
Hilkka
15.1.2024
Loistava lukija!
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus