Mika Waltari

Mika Toimi Waltari syntyi Helsingissä 19. syyskuuta 1908. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa ensin teologiaa, mutta vaihtoi pääaineekseen käytännöllisen filosofian ja estetiikan ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1929. Waltari työskenteli Maaseudun tulevaisuuden kirja-arvostelijana 1932-1942, Suomen Kuvalehden toimitussihteerinä 1936-1938 ja Suomen yleisradion kirjallisena avustajana 1937-1938. Vuodesta 1938 Waltari toimi vapaana kirjailijana. Sotien aikana Waltari työskenteli Suomen puolustusvoimien tiedotusyksikössä. Waltarin ensimmäinen teos Jumalaa paossa ilmestyi vuonna 1925. Hänen varsinainen läpimurtonsa oli romaani Suuri illusioni, joka ilmestyi 1928. Kansainvälisesti tunnetuin teos on vuonna 1945 ilmestynyt Sinuhe egyptiläinen, joka on julkaistu kaiken kaikkiaan 29:llä kielellä ja ilmestynyt ainakin 36 maassa. Kaikkiaan Waltari kirjoitti 22 romaania, 15 pienoisromaania, 26 näytelmää, kuusi runoteosta, neljä novellikokoelmaa, seitsemän salapoliisiromaania, kaksi satukirjaa sekä noin 100 kirja-arvostelua ja lehtiartikkelia. Hänen tuotantoonsa kuuluu lisäksi kuunnelmia, tietokirjoja, suomennoksia ja elokuvakäsikirjoituksia. Waltari valittiin vuonna 1957 Suomen Akatemian jäseneksi ja vuonna 1970 hänet vihittiin Turun yliopiston kunniatohtoriksi. Hän kuoli Helsingissä 26. elokuuta 1979.