Kirjan perustana on alikersantti Martti Vaaran päiväkirja, johon on yhdistetty hänen asetovereidensa kommentteja, kirjeenvaihtoa ja selventäviä lainauksia kirjallisuudesta. Vaikuttavat kuvat ovat pääosin aiemmin julkaisemattomia.
Vaara taisteli sotansa konekivääriryhmän johtajana suomalaisten iskujoukossa, kenraali Laguksen Panssaridivisioonassa, jonka jääkärit määrättiin usein raskaisiin erikoistehtäviin.
Rivimies kirjaa tapahtumia, aavistuksiaan, ajatuksiaan. Vaistoaa, että sodan käsittämätön todellisuus on tässä ja nyt vain heille, jotka sen kokevat ja näkevät. Siviiliä, kotirintamaa, tämä todellisuus ei tule koskaan saavuttamaan. Esillä on jatkosodan hyökkäysvaiheen raaka todellisuus, haavoittuminen, asemasodan piinaava yksitoikkoisuus ja kesä 1944, jolloin sodan jyrä on murskaamassa kaiken.
Vaaran sota päättyy toiseen haavoittumiseen Lapin porteilla. Hänet palkitaan lopuksi harvinaisella kunniamerkillä. Paluu siviilielämään tuntuu synkältä. Se on kuitenkin uusi alku.
Kesällä 1944 onnekkaita olivat lievästi haavoittuneet. He pääsivät pois Karjalan kannaksen helvetistä.
