”Tämä kirja kertoo sodasta. Siitä ei ole tarkoitettu sotakirjaa, kutsun sitä siis sodassaolokirjaksi. Se kertoo yksityisen sotilaan tunnoista ja kokemuksista kaiken sotapropagandan, onttojen fraasien ja isänmaallisten iskulauseiden takana. Sen tapahtumat saattavat vaikuttaa lapsellisilta ja naurettavilta, mutta minusta se on surullinen kirja.”
Näin kuvaa sotamuistelmiaan Eero Porko, joka teki velvollisuutensa kapinoimatta, vaikka kaikki hänen näkemänsä ja kokemansa näytti olevan jyrkässä ristiriidassa upseereiden ja sotilaspappien puheiden kanssa.
Eero Porko sai kutsun armeijaan vuonna 1942. Jos ei sotamies Porkolla alun perinkään ollut korkeaa käsitystä sotasankaruudesta, sai sodan todellisuus hänet lopullisesti vakuuttumaan sen mielettömyydestä.
Jatkosodasta Porko kotiutettiin marraskuussa 1944, 21-vuotiaana ja vammautuneena. Jäätyään eläkkeelle maanviljelijän työstään hän kirjoitti tämän teoksen, jonka sarkasmi ja terävä huumori paljastavat sodan todelliset kasvot paremmin kuin mikään sankaritarina.
