Turtola työskentelee suntiona pienessä maalaisseurakunnassa. Hän sahaa, haravoi, rukoilee ja saattaa viisivuotiasta Monikaa päiväkotiin. Kirkkoherra Siren alkoholisoituu, yrittää edistää väitöskirjaansa ja sietää Jumalan hiljaisuutta. Heillä on aiheita, joista keskustella: Ingmar Bergman, Dietrich Bonhoeffer, Kiihtelysvaaran kirkkopalo, julkiset anteeksipyyntönäytökset ja viikatemiehen komedia. Millaista on opetuslapsen herraviha?
Hautausmaalla kaadetaan kolmekymmentäkolme kiveä. Monikan aivoja tutkitaan, isä rakentaa sängyn. Tapahtuu rikos, jota seuraa rangaistus ja kolmetoista kirjettä. Harvat vangit pääsevät uimaan, mutta kaikille riittää näkkileipää.
Suntio lähestyy olemassaolon ydinkysymyksiä kuten syyllisyyttä, itsekkyyttä, armoa, pelkoa ja kuolemaa kristinuskon, taiteen sekä moraalifilosofian avulla.
Finlandia-, Tulenkantaja- ja Savonia-palkintoehdokas 2023 sekä Runeberg-palkintoehdokas 2024
Päivi
20.5.2026
Voisi olla erinomainen pieni helmi nykykirjallisuudessa, ellei jäisi jotenkin syvällisten kysymysten käsittelynsä kanssa oman kriittisyytensä ja viisastelunsa vangiksi. Lisäksi kirjan alkuosa ei toimi hyvin äänikirjana, koska dialogin puhujat eivät uusina tuttavuuksina erotu "ääninä" selkeästi toisistaan. Loppuosassa päähenkilön kirjeet alkavat toistaa tiettyä kiusallista kaavaa, jossa terävä ilkeily suuntaan ja toiseen valtaa alan. Monet kiintoisat ja hyvät uskonnollisfilosofiset oivallukset eivät oikein nouse siitä ylös.
vesa-pekka
20.2.2025
❤️
Merja
13.8.2024
Erikoinen
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus