On kevät 1954. Nuori pariskunta haluaa muuttaa elämänsä suuntaa ja muuttaa vilkkaaseen itäsuomalaiseen kylään Saimaan rannalle.

Kylä kuhisee elämää. On kauppahuoneita ja pankkeja. Käsityöläisiä ja pajoja. On kunnanlääkäri ja kätilö. Uutta kansakoulua rakennetaan. Suomi on maksanut sotavelkansa ja kahvia ei enää säännöstellä. Eletään toivon aikaa.

Erkki ja Aino ostavat ison uudisrakennuksen kylästä. Erkki perustaa taksifirman ja ostaa kiiltävän amerikkalaisen auton.

Kaikki on kohdallaan.

Uuden elämän alku saa kuitenkin dramaattisen käänteen vain muutama vuoden jälkeen uudessa kylässä. Perheen elämä muuttuu elinkamppailuksi. Tytär Elina yrittää ymmärtää

Lapsen silmin tapahtumien kulkua ja muutosten käänteitä. Vastauksia hän ei saa, mutta oppii varhain havainnoimaan lähiympäristön mielenliikkeeitä.

Talo josta näen unia romaani kuvaa kyläyhteisön pinnan alla poreilevia tunteita uudisasukkaita kohtaan. Kaikki eivät ole suopeita. Eivät edes lapsia kohtaan.