(229)

Talttumaton Talismaani

äänikirja ja e-kirja

Eläinrakkautta ja aitoa tallielämää Kaihomäen ratsutilalla

Iitun kilpaurahaaveet menevät uusiksi, kun isä ostaa ainokaiselleen oman hevosen. Kouluttamaton suomenhevosravuri Talismaani saa temppuilullaan Iitun ja hänen sydänystävänsä Aadan välit rakoilemaan, ja tallin pahanilmanlintu Ella punoo omia juoniaan. Iitu on jo valmis luovuttamaan, kun tallipoika Manu tekee yllättävän ehdotuksen. Mutta voiko hän luottaa Manuun? Poika salaa häneltä jotain, mutta miksi?

Lukija: Kati Tamminen

Kesto:

4.6

229 arvosanaa

Kerttuli

26.7.2024

Tosi hyvä mä pidin tästä tosi paljon 🩷🩷💖

Ronja

23.7.2024

Nää kaikki on ihan parhaita en voi elää ilman näitä ❕❕❕❕🩷🩵🩶❤🧡💛💚💙💜🖤🖤🤍💖💖💖💗💓💞💕❣️💔❤️‍🩹❤️‍🔥💝

Minna

22.5.2024

Tyypillinen kuvaus aiheestaan, joka myös todistaa ratsastusharrastuksen toksiset puolet ja ympäristöt, mutta myös unohtaen realismin ja sen, kuinka yleensä harrastuksen parissa toimitaan ongelmatilanteissa. Tarinan päähenkilö on äärimmäisen lapsellinen, eikä hänestä tiedä, minkä ikäinen hän on (8-, 12- vai 15-vuotias?). Hänen uusi hevosensa hankitaan äärimmäisen kyseenalaisesti, "esteratsastustiimiin" päässyt pikkutyttö ei kykene ymmärtämään saati käsittelemään kouluttamatonta hevosta, joka on myös hänelle realistisesti aivan liian haastava herkkyystason vuoksi, vaikka esiintyy jonkinlaisena ratsastusexperttinä. Romaanin aikuiset ovat toksisia ja turvattomia - isä vaarantaa lapsensa ostamalla hevosen epämääräisistä oloista tietämättä siitä mitään, ratsastuksenopettaja/tallin pitäjä ei puutu tilanteeseen millään muotoa - paitsi haukkumalla henkilöä, jolta vie kuukaudessa satoja euroja rahaa. Tervejärkinen ja turvallinen harrastuksen ohjaaja puuttuisi tilanteeseen, eikä alentuisi juoruilemaan oman tyttärensä kanssa asiasta. Miksi päähenkilö edes käy tuollaisella tallilla, saati jää sinne? Miksi etenkin tallin omistajan toimintaa (mikä vaarantaa asiakkaat) katsotaan läpi sormien? Miksi tallin omistaja ei toimi vastuullisesti, ja esim. tarjoa heti yksityistunteja tai tarjoudu ratsuttamaan hevosta tai etsimään sopivaa kouluttajaa? Henkilöhahmojen asenteet hevosia kohtaan ovat myös yksinkertaisesti oksettavia, eikä sellaisia asenteita pitäisi nykypäivänä vahvistaa (esim. hevonen on kouluttamaton, mutta tätä yksinkertaista huomiota ei edes ammattilainen tajua, ja syyttelee hevosta "ominaisuuksista", joita sillä ei ole.) Kirjailija olisi voinut tutustua terveelliseen ratsastusharrastusympäristöön sen sijaan, että vahvistaisi haitallisia stereotypioita. Tai kertoa suoraan, ettei tässä kuvatut toimintatavat ole millään muotoa hyväksyttäviä.