Odotettu suomennos kaikille Suuren lammasseikkailun – sekä fantastisemman Murakamiin - ystäville!
”Jos Raymond Chandler olisi elänyt tarpeeksi pitkään nähdäkseen Blade Runnerin, hän olisi saattanut kirjoittaa jotakin Tanssi tanssi tanssin kaltaista.” The Observer
Tanssi tanssi tanssi on Suuren lammasseikkailun itsenäinen jatko-osa, jossa ravintola-arvioita kirjoittava yksinäinen, eronnut kertoja lähtee kirjoistuskeikalle lumiseen Sapporoon. Siellä hän päätyy etsimään pientä hotellia, jossa muinoin tapasi Kikin, herkkäkorvaisen escort-tytön. Seuraa seikkailu täynnä erikoislaatuisia hahmoja, lipeämisiä todellisuudesta toisiin maailmoihin, rikoksia ja lakonista huumoria – Murakamia parhaimmillaan!
Haruki Murakami (s. 1949) on Japanin suosituin nykykirjailija, ja hänen kansainvälinen suosionsa on mittavaa. Murakami on julkaissut romaaneja, novelleja ja tietokirjoja, joita on käännetty yli 50 kielelle. Lisäksi hän on kääntänyt japaniksi amerikkalaista kirjallisuutta, mm. John Irvingiä, F. Scott Fitzgeraldia ja Raymond Carveria. Murakami on opiskellut elokuva-alaa ja pyörittänyt jazzklubia. Kirjailijaksi hän kertoo kasvaneensa musiikkia kuuntelemalla.
Kaisu
15.5.2024
Kuuntelin kyllä loppuun..odotin jotain ratkaisevaa..ei niin hyvä kun edellinen Murakami
Tapio
28.4.2023
Hmmm. Hämmentävä kirja. Sujuvaa tietenkin, huippuammattilaiselta, mutta lopulta jää kysymys, mikä tämän kirjan tarkoitus on? Ihmisenä olemisen yksinäisyys, kaipaus, hukassaolo, etsintä... Arjen mystifiointi tuo mieleen mestari Bruno Schulzin, mutta se toimii tässä vähän teennäiseltä tuntuvavalta tehokeinolta, etenkin, kun Murakamin päätyyli on arjen häiritsevän detaljinomaista kuvausta joutavista, itse tarinan kannalta merkityksettömista asioista; ruoka-annoksista, juomista, autoista, vaatteista, tupakansytyttimistä tuotemerkkeineen ja erityisesti musiikista kappaleineen ja esittäjineeen ja arvosteluineen (mikä nyt taitaa olla hänen erityispiirteensä, mutta joka tuntuu jo snobismilta). Tokihan tämän tarkoitus on saada lukija samaistumaan tarinaan, mutta liika yksityiskohtaisuus häiritsee ja etäännyttää, eli toimii itseään vastaan. Ihmissuhteet on tietty pääosassa, mutta egosentrisesti, ja kaikki ne ovat epätasapainossa, mikä tietty lie tarkoituskin. Koko kirjan ajan oli vaikutelma, että milloin tämä alkaa. Pakko sanoa, että parempiakin Murakameja olen tavannut, valitettavasti. Harvoin törmään Keltaisen kirjaston kirjaan, josta joudun kirjoittamaan jotain tällaista, olen ällistynyt. Ja vielä: tasapaksua kirjaa vahvisti melko tasapaksu luenta, mikä myös on pahoitellen sanottava. PS. Huomasin Minna Laurilan kommentin kirjan naiskuvasta. Olen osittain samaa mieltä; osa naishahmoista on vahvoja, erilaisia, itsenäisiä. Sen sijaan kritiikkiä kaipaa kirjan mieskuva.
Tom
14.3.2023
Hyvin kuvailevaa tekstiä. Loppua kohden yhä koukuttavampi.
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus