Jouluna vuonna 1968 alkoi Sesse Koiviston elämässä neljännesvuosisadan kestävä kausi eläinten parissa. Hänen miehensä Ilkka Koivisto aloitti työnsä eläintarhan johtajana, ja koko perhe muutti Korkeasaareen vanhaan puuhuvilaan.
Korkeasaaressa ei vielä tuohon aikaan ollut orpojen ja sairaiden eläinten ympärivuorokautista hoitoa, joten jo ensimmäisenä keväänä Koivistojen kodista tuli villieläinten turvapaikka. Työtä riitti, ja aina välillä sattui kommelluksia, joille saattoi nauraa vasta jälkeenpäin. Mutta ennen kaikkea eläimet tuottivat hoitajilleen iloa. Kiintymys oli molemminpuolista ja saattoi kestää hoidokkien koko elämän ajan.
Kun eläimet eivät olleet enää ylimääräisen hoivan tarpeessa, ne siirrettiin takaisin eläintarhaan. Niinpä perheen lapset vaativat myös ikiomia lemmikkejä, ja talo olikin täynnä juoksevia, lentäviä, matelevia ja uivia eläimiä.
Sesse Koivisto (s. 1932) on kirjoittanut vuosien myötä syntyneistä omista sekä myös ulkomaalaisten kollegojen eläinkokemuksista useita kirjoja.
























Jilla
22.1.2026
𝐊𝐢𝐢𝐧𝐧𝐨𝐬𝐭𝐚𝐯𝐚 𝐣𝐚 𝐤𝐢𝐯𝐚. 𝐓𝐚𝐫𝐢𝐧𝐚 𝐯𝐢𝐞 𝐦𝐮𝐤𝐚𝐧𝐚𝐚𝐧 𝐣𝐚 𝐨𝐧 𝐦𝐢𝐞𝐥𝐞𝐧𝐤𝐢𝐢𝐧𝐭𝐨𝐢𝐧𝐞𝐧. 𝐒𝐮𝐨𝐬𝐢𝐭𝐭𝐞𝐥𝐞𝐧!
Marja
10.1.2025
Loistava
Jaana
14.8.2024
Mainio kertomus eläinlasten hoidosta!
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus