The title is an ironic reference to the central character of the novel, Prince Lyov Nikolaevich Myshkin, a young man whose goodness and open-hearted simplicity lead many of the more worldly characters he encounters to mistakenly assume that he lacks intelligence and insight. In the character of Prince Myshkin, Dostoyevsky set himself the task of depicting "the positively good and beautiful man". The novel examines the consequences of placing such a unique individual at the centre of the conflicts, desires, passions and egoism of worldly society, both for the man himself and for those with whom he becomes involved. The result, according to philosopher A.C. Grayling, is "one of the most excoriating, compelling and remarkable books ever written; and without question one of the greatest."
Lauri
24.6.2025
On miltei herttaista tuntea, miten henkilökohtainen ja todennäköisesti sydämelle läheinen tämä teos oli itse Dostojeskille, ja teoksesta selvästi näkee, miten itse kirjailija oikein halusi puteutua aiheeseen. Kuitenkin rakenteeltaan teos on hosuva ja pitkäveteinen uurtaminen täynnä puol-mitättömiä sivujuonia, joilla ei tunnu olevan paljon väliä tai melkein mitään taiteellista tai filosofistakaan yhteyttä pääaiheeseen. Näin paksukin teos jätti jotkin sivuhahmot hieman epäselväksi ja yksitoikkoisiksi. Olisin halunnut saada paljon enemmän tietoa Ippolitin ja Rogozhinin sisäisistä maailmoista. Teoksella on kuitenkin tärkeä paikka venäläisen kirjallisuuden kanoonissa, joten on sitä ainakin siten kunnioitettava. Tämä oli itselleni viimeinen työn alla oleva Dostojevskin viides suuresta opuksesta, ja kyllähän tästä hyvä mieli jäi ainakin siinä suhteessa, että kunnioitan kirjailijaa tämän teoksen tähden.
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus