Vaativimmat erikoistehtävät

Bobbypoliisit Tarsish Britannicassa ilman pyssyjä. Itsenäisyyssotaa ennen Englannin mandaattihallinto kielsi juutalaisilta varustautumisen kuolemanrangaistuksen uhalla, ja supisti juutalaisten maahanmuuton nihilistisen pieneksi toisen maailmansodan vuosinakin. Arabien varustautumista ei kielletty, vaan naapurimaille Englanti myi sotien jälkeen ylijäämäaseitansa. N.Y.T. Englanti byggaa hätävankiloiden saaristoa lukitakseen protestoivat protestantit kaduilta kuin John Bunyanin. The Bolsheviks did the same thing. Harvoin kuulee mainittavan, että YK:n palestiinalaispakolaisen kriteeri oli vain 2 vuoden oleskelu alueella, vaikka arabien maahanmuutto naapurimaista Palestiinaan oli lopunajan juutalaisexoduksesta poiketen pitkään vapaata. Kun 23 valtiota julisti jihadin muka-pyhän sodan Israelia vastaan, antoi Englanti WW2 ylijäämäaseensa jiihaadistien käyttöön Spitfirehävittäjiä myöden. Brittler pilotitkin hävittäjiin. Israelilla taas nolla tykkiä, nolla lentokonetta, sotilaita 35 tuhatta ja ammuksia 3 päiväksi. 800 konetulipyssyä. That's All, Folks. Tappion piti olla varma. Suomen heittimien kautta tuli pelastus ennen mottipyssyjä. Heprean kielellä heitin on Tampella. Tampereen Pellava. "Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa"... Ihmisen ja kansakunnan eteen kiertyvät heidän omien kätensä teot". Brittilän Kansallinen turvallisuusvirasto lepyttää ummaa ja vannoo sitoutuvansa suojelemaan jokaista _moskeijaa_ Ei auta. Jiihaadistit vain haistavat pelon Kyse on maailmanlaajuisesta mediasodasta, jossa Suomenkaan on vaikea olla puolueeton. Kuka suomalaisista iltauutisen katselijoista esimerkiksi muistaa, miten suuria alueita - ja moneenko kertaan - Israel on antanut Jordanialle ja Egyptille rauhansopimuksesta takaisin Jordanin itäpuolella ja Siinailla? Kansallissosialistien varsinaisessa siviilikampanjassakin silmiinpistävintä oli ympäristön vaikeneminen, ei yhden korpraalismiehen mania. Kiusallinen tosiasia on, että sodan jo jauhaessa ruokahampaillaan, kieltäytyi liittoutuneiden päämaja ilmaherruutensa aikana hartaista pyynnöistä huolimatta pommittamasta kuolemantehtaita tai edes niiden rautatieyhteyksiä. Auschwitzin lähistöllä sijaitsevia tehtaita ja jalostamoja kuitenkin pommitettiin niiden sotilaallisen merkityksen johdosta. Yhdysvaltain juutalainen valtiovarainministeri Henry Morgenthau Jr. huudahti eräänä katkerana hetkenä: ”Brittiläisen kylmäkiskoisuuden ja diplomaattisen kaksikielisyyden pirullinen ja jäätävän kylmä yhdistelmä johtaa juutalaisen kansan kuolemantuomioon.” Morgenthau Junior oli Franklin D. Rooseveltin hallinnon huomattavin juutalainen. Yli 50 vuotta pantattujen satojatuhansia sivuja sisältävien tiedustelu- yms. arkistojen vähitellen avautuessa näyttää siltä, että häneltä salattiin asemastaan huolimatta asiatiedot kotimaassaankin – alkaen Saksan vuoden 1941 kesäkuun idänhyökkäyksestä. Miksi länsi ei ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin edes varoittaakseen juutalaisia näitä odottavasta kohtalosta? Mitä tulee kysymykseen liittoutuneiden tiedoista shooan/holokaustin yksityiskohdista, niin olemmeko elätelleet myyttiä? Tarkoin varjeltu salaisuus näyttää olevan, että Englannin tiedustelulaitos ei paljastanut ulkoministeriölle kaikkea tietämäänsä pelätessään ilmaisevansa taitonsa viholliselle. Itseriittoisuudessaan tiedustelupalvelu ei tuonut esiin kaikkea itärintaman teloituksiin liittynyttä aineistoa edes sotarikosoikeudenkäynneissä. Kylmä tosiasia on se, että britit kykenivät murtamaan vihollisensa salakoodit ja lännen radiotiedustelun menestys salattiin ilmeisesti Kylmää Sotaa silmälläpitäen. Maailman johtaviin sotarikosten asiantuntijoihin kuuluva professori Konrad Kwiet kutsuu tätä “liittoutuneiden pitkitetyn vaikenemisen laiksi”. Hänen mukaansa se, ettei juutalaisten kohtalosta lännessä julkisesti ylipäätäänkään keskusteltu, oli sodan alusta saakka noudatetun tietoisen politiikan tulosta. Kanava-lehdessä (7/2001 s. 420-425) kansallissosialistien ja Suomen suhteiden tutkija Markku Jokisipilä summaa ja kysyy tiivistelmänsä lopuksi: "Hiljattain tutkimuksen käyttöön vapautetut amerikkalaisasiakirjat ravistelevat vakiintunutta käsitystä, jonka mukaan Lontoossa ja Washingtonissa alettiin vasta vuodenvaihteessa 1942-43 alkaen vähitellen tajuta mitä Saksassa tapahtui... Miksi länsi ei ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin edes varoittaakseen juutalaisia näitä odottavasta kohtalosta?" John Loftus ja Mark Aarons käyvät 1994 julkaistussa populaarimmassa kirjassaan The Secret War Against the Jews läpi siihen mennessä paljastuneita lähteitä, mitä juutalaistuhon ajatuksiin natsisaksan ulkopuolella tulee. Juutalaispakolaisia otettiin Hitlerin kaudella vastaan hyvin kitsaasti. Vuosien 1931-41 aikana Iso-Britannia otti vastaan 71 000 juutalaispakolaista, mikä oli ennätys Euroopassa. Palestiinankin portteja pidettiin tätä suuremmille joukoille suljettuina. Kaikkien juutalaispakolaisten käsittelyyn (maailman rikkain valtio USA mukaan lukien) yksittäisessä Auschwitz-Birkenaun tehtaassa ei olisi pitänyt jono

nämä on hyviä, tämä lukija saa ne kuullostaan todella hyviltä

L