Yöikkunat auki, yöilmaperhoset
uimattomat jÀrvet kelluvat
tyynet pÀivÀt ohutta sadetta.
VielÀkin odotamme alkavaksi lÀmpöÀ
kÀÀntyisi pÀin pitkÀ pÀivÀ, helisisi
hengenvetoja kankaalle
valuisi pÀÀllemme valo
maisemaan laaja keltainen.
SydÀmiÀ kannatellaan, elÀviÀ ja kuolleita
suljettujen silmien nÀkyjÀ.
Aika tihenee ja irrottaa
ottaa taas kiinni, koskettaa lujasti
huoneen aurinko valaisee hetken alastomuutta.
SydÀn auki, rinta; etsit ja nimesit peilin;
hopeoidut kuvamme
