Lähivuosina ratkaistaan ihmiskunnan kohtalo. Meidän on löydettävä keinot kääntää kurssia. On korjattava kaksi virhettä egosysteemistämme ja kytkeydyttävä maailmaan uudella tavalla.
Ensin on nähtävä maailma oikein ja tajuttava, että emme ole erillisiä. Maailma on yhtä. Suora yhteys maailmaan poistaa erillisyyden tunteen. Toiseksi, tämä muutos tapahtuu nyt tai ei koskaan. Aika on vain mielen luoma kuvitelma.
”Yhtä ja kaikki - näe ja ole maailma” kutsuu kiehtovalle tutkimusmatkalle itseemme - ja sen tuolle puolen. Teoreettisen fysiikan professorin David Bohmin huikeat oivallukset mielen ja maailman suhteesta vievät meidät maailmaan, jonne egoilla ei ole asiaa.
Heikki Peltola on tietokirjailija, jonka intohimona on nähdä maailma oikein. Häntä on yli 40 vuotta kiehtonut, mikä on totta, oikein ja mahdollista. Hän lähtee siitä, että maailma on mahdollista muuttaa vain näkemällä ja toimimalla yhdessä oikein.
Nihie
2.1.2024
Mielenkiintoinen teos ja virkistävää pohdintaa. Kirjan opeilla kollektiivinen kokemuksemme ihmislajina kaikeudesta on mahdollista siirtää kokemisen arvoisemmaksi kuin se nyt huomattavan suurelle osalle ihmisistä vaikuttaa olevan. Itse en kuitenkaan jaa tarvetta oikean ja toden korostamiselle kirjoittajan tavoin, koska kaikki = kaikki (mihin sisältyvät kaikki totuus ja oikea käsitykset tosiasiallisen yhdenvertaisina ja täten yhtä valideina). olennaista on yhteisen säilyttämisen arvoisen kaikkeuden kokemisen tilan konstruoiminen. Vapaan tahdon todellisuudessa tämä ei myöskään ole helppoa jokaisen olevan eli potentiaalisesti niin tietoisuutensa suunnatessaan kaikkitietävän, kaikkivoivan ja kaikkialla olevan kaikkeuden kokijan vapaasta tahdosta kiinni pitäen. On myös hyvä, että kirjoittaja tunnistaa, ettei tämä maailma tai todellisuus tarvitse ihmistä, vaan tarvittaessa ihmisen käydessä liian suureksi uhaksi vallitsevan todellisuuden muulle olevalle, kyseinen laji voidaan myös poistaa, mihin nykyihminen ei tosin näytä apua kaipaaavan. Onnellisuuden ja todellisen rajallisen kokemisen ns. itsen näkökulmasta kokemisesta on myös syytä todeta, että juuri hetkellisen aineellisen onnellisuuden kokeminen voi avata yksilön näkemään, ettei onnellisuus ole tiettyä ärsykettä vaativa hetkellinen kokemus, vaan kaikkeuden kokemista atuutena ja harmoniana aina tarvittaessa (jokainen kaikkeuden kokia eli de facto koko kaikkeus kykenee tähän, mutta ei välttämättä tätä tiedosta). on myös syytä muistaa että ilman jonkinlaista kaikkeuden kokemisen rajoittamista (kuten jakoa kaikkeuteen ja koskevaan kaikkeuteen) sekä mahdollisuutta osien tiedostamattomuuteen ja aitoon unohtamiseen kaikki käy lopulta aika tylsäksi. Ihmisillä on sekä lajina kollektiivisena kokevana kaikkeutena että itsenäisinä kokevina kaikeuksina myös lempeyteen ja rakkauteen perustuvassa kaikkeudessa mahdollisuus yrittää uudelleen äärettömästi niin tahtoessaan tai olla yrittämättä. 😶🌫️💤