Yhteiskuntasopimuksesta, eli, Valtio-oikeuden johtavat aatteet : Yhteistahto, kansansuvereniteetti ja poliittisen vapauden paradoksi

Jean-Jacques Rousseaun vuonna 1762 julkaistu Yhteiskuntasopimuksesta, eli, Valtio-oikeuden johtavat aatteet tarkastelee poliittisen legitimiteetin perustaa kysymällä, miten ihmiset voivat yhdistää voimansa menettämättä vapauttaan. Teoksen keskeinen ratkaisu on yhteiskuntasopimus, jossa yksilöt muodostavat suvereenin kansan ja alistuvat yleiseen tahtoon (volonté générale), joka ilmaisee yhteisen hyvän eikä enemmistön hetkellistä etua. Rousseau erottaa toisistaan suvereniteetin, hallituksen ja lainsäädäntövallan sekä käsittelee kansalaisuutta, lakia, hallitusmuotoja, kansalaisuskontoa ja poliittisen yhteisön rappeutumista. Tiivis, poleeminen ja käsitteellisesti järjestelmällinen tyyli yhdistää klassisen tasavaltalaisuuden, luonnonoikeudellisen argumentoinnin ja valistusajan kriittisen järjen. Teos haastoi sääty-yhteiskunnan ja monarkkisen vallan oikeutuksen, vaikka sen yleisen tahdon käsite on myöhemmin herättänyt kiistoja kollektivismin ja yksilönvapauden suhteesta. Rousseau (1712–1778) syntyi Genevessä, tasavaltalaisessa kaupunkivaltiossa, ja hänen kokemuksensa yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, riippuvuudesta ja ulkopuolisuudesta muovasivat hänen poliittista ajatteluaan. Hän osallistui valistusajan keskusteluihin, mutta suhtautui kriittisesti edistysuskoon, joka hänen mukaansa saattoi lisätä turmelusta ja epätasa-arvoa. Aiemmat kirjoitukset, erityisesti eriarvoisuuden alkuperää käsittelevä tutkielma, valmistelivat väitettä, ettei poliittinen järjestys ole luonnostaan oikeutettu vaan se on rakennettava vapaiden ja tasa-arvoisten kansalaisten yhteiselle tahdolle. Myös antiikin tasavaltojen ihanne vaikutti hänen kansalaiskeskeiseen näkemykseensä. Kirjaa suositellaan lukijalle, joka haluaa ymmärtää modernin demokratian, kansansuvereniteetin ja poliittisen velvollisuuden aatehistoriallisia juuria. Se on erityisen antoisa yhteiskuntatieteiden, filosofian, oikeustieteen ja historian opiskelijoille, mutta vaatii hidasta lukemista, koska keskeiset käsitteet ovat sekä normatiivisia että tulkinnanvaraisia. Teos ei tarjoa valmista hallintomallia nykyvaltioille, vaan pakottaa arvioimaan, millä perusteella lait ja vallankäyttö voivat olla oikeutettuja.