Everstinna Linnea Ravaskan ovela juoni.
Punaisen tuvan pihamaalla on juhannusruusu nupullaan ja orvokit kukkivat. Lempeä tuuli puhaltaa koivikon halki, mikäpä Everstinna Linnea Ravaskan on eläessä. Hauraan näköinen vanha rouva kävelee kuitenkin levottomana: on eläkkeen maksupäivä. Jo kuuluukin auton ääni. Joku ajaa sitä pientä vaihdetta kiduttaen, on kuin tukehtuva porsas kiljuisi. Kylki edellä heittäen auto tunkeutuu rauhalliseen pihapiiriin. –Taasko se alkaa, voihkaisee Linnea. Sieltä on tulossa Kauko Nyyssönen, Linnean kasvattipoika ja hänen ystävänsä.
Alkaa tavallista hillittömämpi resuaminen, saunominen ja juopottelu. Ystävien pakottama Kauko alkaa vaatia Linneaa tekemään testamenttinsa hänelle. Peloissaan Linnea allekirjoittaa ja tuntee, ettei hän enää ole turvassa. Hän pakenee torpasta silmässä synkkä kiilto. Vielä tässä nähdään, kenen käy huonosti ja millä tavalla, tuumii ravakka Linnea.
Arto Paasilinna käsittelee vakavaa aihetta estottoman humoristisesti. Hurja juonenpunoja on parhaassa vauhdissa tässä alun perin vuonna 1988 ilmestyneessä romaanissa.
Arto Paasilinna (1942–2018) julkaisi kolmekymmentäviisi romaania ja lukuisia muita teoksia. Hänen tunnetuimpia romaaneitaan ovat Jäniksen vuosi, Ulvova mylläri ja Hurmaava joukkoitsemurha. Paasilinnan tuotantoa on käännetty yli 40 kielelle.
