Meri kunnostaa kodikseen vanhaa juna-asemaa, jonka historia herää henkiin.
Pikkupaikkakunnan asemarakennus omana kotina on kuin suoraan Merin kauneimmista unelmista. Mutta loputtomalta tuntuvan remontin keskellä eläminen on kaukana maalaisromantiikasta. Ja Petrin lupaukset talon kunnostamisesta ja pihalle istutettavasta koivikosta odottavat nekin toteutumistaan.
Asemarakennus katsoo Merin kipuilua tyynesti vierestä. Sen seinät ovat nähneet kaiken. On ollut sotaa, on poliittista kuohuntaa ja rauhan aikoja. Vuosikymmenestä toiseen ihmiset ovat hapuilleet rakkauden ja unelmiensa perässä. Jotkut ovat löytäneet lämpöä naapureiden syleistä, toiset on vallannut katkeruus suurien suunnitelmien kariutuessa.
Sota-ajassa, 1970-luvun rakennemuutoksissa ja 2000-luvun uuden vuosituhannen alussa liikkuva romaani kuvaa asemalla asuneita ihmisiä ja heidän elämiään. Romaanin tarina on saanut inspiraatiota kirjailijan omasta kodista Lopen Hunsalan vanhalla rautatieasemalla.
Heli-Maija Heikkinen on historian lehtori ja kirjailija.