Kari Kovalainen rakentaa eränovellinsa aineksista, joita alalla ei usein näe. Tuokiokuvat, kärjistykset ja terävänäköisen absurdi huumori ovat keinoja, joilla Kovalainen lähtee kuvaamaan Suomen syrjäseutuja, niiden soita ja metsiä - sekä erikoisia kulkijoita, joita nuo maisemat vetävät puoleensa.
Tuloksena on yllättäviä, viihdyttäviä ja ennen kaikkea omaperäisiä eränovelleja, joista kuultaa kiintymys suomalaiseen metsäluontoon ja sen tarjoamaan pyyntikulttuuriin - ja hitaasti katoavaan elämänmuotoon, jota sen antimista nauttiminen edustaa.