Lauri Haarlan Kaksi kuningatarta on kolminäytöksinen murhenäytelmä, jossa historiallinen ja psykologinen draama yhdistyvät tiiviiksi kohtalokuvaukseksi. Teos rakentuu vallan, uskollisuuden ja inhimillisen intohimon ristiriidoille, ja sen keskiössä ovat kuninkaalliset hahmot, joiden yksityiset tunteet kietoutuvat valtapolitiikan armottomiin ehtoihin. Haarlan kieli on kohotettua, retorisesti jäntevää ja paikoin symbolistiseen ilmaisuun vivahtavaa, mikä liittää näytelmän suomalaisen 1900-luvun alun draaman historialliseen ja uusromanttiseen kontekstiin. Murhenäytelmän muoto korostaa väistämättömyyden tunnetta: henkilöt etenevät kohti tuhoa yhtä paljon luonteensa kuin olosuhteidensa pakottamina. Lauri Haarla (1868–1941) oli runoilija, näytelmäkirjailija ja suomentaja, jonka tuotanto asettuu kansallisen kirjallisuuden, historiallisen aiheenannon ja idealistisen draamakäsityksen leikkauspisteeseen. Hänen kiinnostuksensa näyttämölliseen puheeseen, eettisiin konflikteihin ja menneisyyden suurieleisiin aiheisiin auttaa ymmärtämään myös tätä teosta. Haarlan aikakaudelle ominainen pyrkimys rakentaa suomenkieliselle teatterille arvokasta, klassisiin malleihin tukeutuvaa ohjelmistoa näkyy näytelmän rakenteessa ja temaattisessa painokkuudessa. Teosta voi suositella erityisesti lukijalle, jota kiinnostavat suomalaisen draaman historia, historiallinen tragedia ja vallan representaatio kirjallisuudessa. Se palkitsee hitaan, analyyttisen lukutavan, sillä sen voima ei perustu juonellisiin yllätyksiin vaan moraalisten ja poliittisten jännitteiden huolelliseen kehittelyyn. Kaksi kuningatarta on arvokas löytö kaikille, jotka etsivät suomenkielisestä kirjallisuudesta kunnianhimoista, näyttämöllisesti ajateltua tragediaa.
