Saima Harmaja (1913-1937) oli synnynnäinen runoilijalahjakkuus, joka kirjoitti nuoren ihmisen ehdottomuudella suoraan sydämestä kumpuavia runoja. Niiden herkkyys ja väkevä tunteikkuus ovat tehneet Saima Harmajasta jo monien sukupolvien tulkin, ja hänen runonsa tavoittavat aina yhä uusia lukijoita.
Päiväkirjat tuovat ainutlaatuisen näkökulman Harmajan runouteen ja persoonaan. Ystävien seurassa Saima Harmaja oli pidetty, hauska ja puhelias "Prätinä". Päiväkirjaa sen sijaan kirjoittaa syvällinen tyttö ja nuori nainen, joka haluaa runoilijaksi ja jonka valtaa vuoroin usko ja epäusko. Häntä harmittaa omien vanhempien nuiva suhtautuminen kirjoittamista kohtaan, mutta hän janoaa ja saa palautetta itseltään Mika Waltarilta. Saima Harmaja tekee hupaisia huomioita koulusta ja opettajista, iloitsee matkoista, kesäpaikasta Lohjan Jalassaaressa ja ihmisten seurasta, toisaalta hän tuntee, ettei kukaan ymmärrä häntä. Sairautensa vuoksi hän jää syrjään siitä elämästä, jota ikätoverit saavat huolettomasti viettää, mutta voimakkainta on rakkauden- ja kauneudenkaipuu sekä kiihkeä halu kirjoittaa.
Harmajan tuotanto käsittää neljä runokokoelmaa: Huhtikuu(1932), Sateen jälkeen (1935), Hunnutettu (1936) ja Kaukainen maa (1938), joka ilmestyi postuumina. Hänen jäämistöönsä kuuluu suuri määrä päiväkirjoja, joista tähän, alun perin 1938 ilmestyneeseen ja 1942 täydennettyyn teokseen on koottu otteita vuosilta 1925-1937.
