Margaretin perheellä on ongelmansa. Kaikessa hurmaavuudessaan he ovat varkaita, huijareita, metafyysisiä anarkisteja, Järjestyksen vankkumattomia vihollisia ja yleisiä uhkatekijöitä – eivätkä vähiten toisilleen.
Kun tuonpuoleisen julma hallitsija Luutar kaappaa perheen kuopuksen, he lähtevät pelastusretkelle. Miasmalassa, kuolleiden kaupungissa, työ jatkuu ikuisesti ja kyseenalaistamatta. Vainajia viihdyttävät vain viattomia pelastavien sankarien urotyöt. Mutta Margaretin perhe ei tiedä sankarillisuudesta mitään, ja Miasmala ajautuu nopeasti kriisiin. Asioita mutkistaa entisestään Kuolleiden kukkien Lucretia, lumoava yhdistelmä hehkua ja haurautta. Voiko jotain kuoleman omaa viedä mukanaan?
Toni P. J. Saarisen esikoisromaani Kuolleita kukkia Miasmalasta kertoo kapinallisuudesta ja ulkopuolisuudesta vino hymy suupielessään, sir Terry Pratchettin huumorifantasian hengessä mutta makaaberimmin.
