Suomen hauskimmaksi kehuttu koirakirja on huovismainen sekoitus huumoria ja koiranleukamaista, purevaa ivaa, jalannostoa turhalle tärkeilylle.

Koirat liikehtivät laumoina, päivystävät kauppojen, koulujen ja muiden julkisten laitosten pihoilla, seuraavat silmä kovana ihmisten puuhia, nuuskivat, nostavat jalkaa, leikkivät, mekastavat ja pyyhkäisevät välillä huimaan juoksuun. Niiden juhlaretkiä ovat kulinaariset orgiat rehevillä tunkioilla. Joskus ne solmivat kummallisia ystävyyssuhteita, mutta uskollisimpia nämä otukset ovat omalle koiruudelleen.

"Talvikauden 1961-62 seurustelin kylän koirien kanssa. Kamera ja Novoflex-kauko-objektiivi toisessa kädessä, ja toisessa narun päässä Rippe-koira kuljin kylän männiköissä perässäni haukkuva, irstas koiralauma." Näin Huovinen, koiruuksien suuri taitaja, on kuvannut sitä, miten Sotkamon koirista punkkeineen päivineen tuli kirjallisuutta.