Henkilökohtainen esseekokoelma käy machoismin kimppuun huulipunan, nukkejen ja esivanhempien voimin.
Helga Westin esseissä temmelletään niin Tenojoen rannassa kuin amerikkalaisen popkulttuurin maastossa. Niissä ilmiannetaan yrityksiä hyötyä saamelaisuudesta, osoitetaan tiedeyhteisön harjoittama moderni syrjintä ja paljastetaan neutraalius illuusioksi. Kokoelma kysyy, minkälaisen perinnön machoismi on jättänyt ihmisyyteen, entäpä ympäristöön. West raottaa alkuperäiskansan arkea elämänmakuisesti ja kertoo kommelluksista, joita vain saamelaiselle sattuu. Esseissä huumaannutaan eksotismista, ikävöidään lintuja ja lopuksi pakataan muuttokuorma ja lähdetään kotiin.
Sävy on kiihkeä ja rehellinen.