Kun olut loppuu, supistuu ystävienkin määrä, valitti Uuno Hannula kirjeessään presidentti Urho Kekkoselle.
Uuno Hannula hankki koetellun kansalaiskunnon maaherran virkaan päätoimittajana, kansanedustajana ja opetusministerinä. Hän oli ärhäkkä ja suorapuheinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka kirjetulvallaan vauhditti ja toisinaan myös ärsytti päättäjiä. Sotien jälkeen Hannula näki ihannoimansa maatalousyhteiskunnan hajoamisen ja teollistuvan Suomen nousun. Tämä teos kertoo kaarneen pojan pienet ja suuret teot itsenäisyyden sarastuksesta 1960-luvun alkuun.
