Tässä kirjassa kerron rajasta, rohkeudesta, rintamamiestalohaaveista ja rimpsumekoista. Lapsi muistaa ja muistikuvat kulkevat tarinan mukana.50-luvulla valtion leipä oli kapea, mutta tulevaisuuteen uskottiin. Sodan käyneet miehet puhuivat, mutta lotat vain kuiskaten.
Perhetarina kertoo myös kuinka kauneuden vaaliminen tuo iloa arkeen ja auttaa elämässä eteenpäin.
Katsaus lähihistoriaan selventää Stalinin keinot rajalinjan määrittämisessä ja kuinka arki sujui rajalla suurvallan naapurissa.
Liian vähän tuli kysyttyä vanhemmiltani heidän lapsuudestaan, siksi toivon tämän kirjoituksen olevan tervetullut lapsilleni, sitten kun asia heitä kiinnostaa. Ja ehkä tämä perhetarina innostaa jonkun muunkin kirjoittamaan sukunsa vaiheista ja jättämään sen perinnöksi lapsilleen.
