Suomen luottamuksellisia Kremlin suhteita hoidettiin myös salaoven kautta 1990-luvun lopulle asti.
Suomi kääntyi näyttävästi länteen, mutta jatkoi suhteiden tiivistämistä salaisesti itään Neuvostoliiton hajottua. Baltian maat tunnustettiin, Hornet-kauppa hyväksyttiin ja Euroopan unioniin liityttiin jouhevasti. Samalla jatkettiin kuitenkin suhteiden verhottua tiivistämistä Venäjään salaoven kautta, millä oli kielteisiä seurauksia.
Suomi oli päässyt eroon YYA-sopimuksesta, mutta alkoi noudattaa samoja periaatteita Moskovan suhteissa kuin mihin oli totuttu kylmän sodan aikana.
Kirjassa arvioidaan, pääsikö Venäjän tiedustelu vaikuttamaan Suomen asioihin myös Koiviston jälkeen. Selittääkö tämä, miksi lähihistorian avaaminen torjuttiin kategorisesti ja miksi suojelupoliisin päällikkö vaihtui yllättäen 1996 Moskovan myötäilemiseksi.
Rusi oli aitiopaikalla sekä valmistelemassa että toteuttamassa ulkopolitiikkaa 1990-luvulla, mutta tietämätön salatusta Venäjä-agendasta, joka selittää, miksi Suomi jäi vapaaehtoisesti turvallisuuden harmaalle vyöhykkeelle ja alkoi syventää Venäjän suhdetta EU:n pohjoisen ulottuvuuden varjolla.
Vasta Kosovon rauhan prosessi 1999 pakotti Martti Ahtisaaren tekemään U-käännöksen, kun hän joutui valitsemaan lännen ja Naton tukemisen. Miksi hän joutui paniikkiin kuukausi rauhan teon jälkeen?
Valtiotieteiden tohtori Alpo Rusi (s. 1949) on kansainvälisesti arvostettu diplomaatti ja ulkopolitiikan asiantuntija. Teos on jatkumoa suositulle kirjalle Kremlin kortti.