Puolalaisen Tadeusz Borowskin keskitysleirikertomukset sukeltavat leirin arkipÀivÀÀn ja rutiineihin.
Vangit syövÀt, työskentelevÀt, nukkuvat ja rakastuvat toisiinsa muutaman sadan metrin pÀÀssÀ paikasta, jossa toisia vankeja systemaattisesti murhataan. HenkiinjÀÀmisen halu voittaa myötÀtunnon, ja normaalin ja epÀnormaalin raja hÀilyy - kunnes lopulta katoaa kokonaan.
Borowski tietÀÀ mitÀ kaikkea ihminen on valmis tekemÀÀn kestÀÀkseen kestÀmÀttömÀn ja selviytyÀkseen mahdottomasta, sillÀ hÀn oli yksi Auschwitzin keskitysleiristÀ hengissÀ selvinneistÀ. HÀn kuoli oman kÀden kautta vuonna 1951. NeljÀn pÀivÀn ikÀisen tytön isÀ oli kuollessaan 28-vuotias.