Arkkipiispa Leon suomeksi ja karjalaksi kirjoitettu runoteos aistii maailmaa, ajattelee, tuntee ja ymmÀrtÀÀ.
ElÀmÀ on mielekÀstÀ luonnon lÀheisyydessÀ. Kotiseudun lapsuusmaisemista löytyvÀt herkÀt vaikutelmat: inspiroiva syksy, talven kauneus, revontulet, tÀhtitaivas, kimmeltÀvÀt hanget, kevÀÀn valo ja kesÀn lÀmpö. Runoilija pohtii luonnon tilaa ja tulevaisuutta ja sitÀ, mitÀ vaikutuksia sillÀ on ihmisiin. Tulevasta löytyy toivoa. Löytyy uskoa uuteen ajatteluun, vÀhemmÀn tuhlaavaan maailmaan, uusiutuvaan energiaan, kestÀvÀÀn kehitykseen.
Maailma, jossa elÀmme, on kaunis ja arvokas. SitÀ pitÀÀ vaalia.
Arkkipiispa Leon syvÀmietteiset runot ovat vaikuttavaa luettavaa molemmilla kielillÀ.