Juoksemme kiireissÀmme kohti seuraavaa suoritusta; tÀnÀÀn on ehdittÀvÀ, huomenna, ensi viikolla. Jossakin mielessÀmme kaihertaa kuitenkin ajatus toisenlaisesta olemisesta. Se palaa, sitkeÀsti ja yhÀ uudestaan, vaikka koetamme jÀttÀÀ sen huomiotta ja vaientaa. Tuo ajatus on kenties sielun kutsu johonkin uuteen. SitÀ kannattaa kuunnella.
Tommy Hellstenin uusi teos kysyy, maltammeko pysÀhtyÀ, kohdata nykyhetkessÀ avautuvan ajattomuuden. Huomaammeko oman ainutkertaisuutemme ja sen ainoan elÀmÀn, joka meillÀ on? Katseen kÀÀntÀminen itseen avaa meille uuden maailman ja uuden tulevaisuuden. Silloin sielu voi puhua ja jokaisessa teossamme soi ajattomuus.