Teos käsittää kaksi toisiinsa liittyvää kertomusta, eli osat I ja II:
Osa I: ”TALOT TUHKANA, KODIT KADOKSISSA”; osin dokumentaarinen ja osin kuvitteellinen kertomus Lapin sodan suomalaisista viestimiehistä , erityisesti tarinassa seurataan nuoren Henrik Jokisen vaiheita 1944–49
Osa II: ”SATAKUNNASTA SASTAMALAAN”; jatkokertomus Henrik Jokisen ja hänen perheensä elämästä 1949 alkaen aina näihin päiviin asti
Osassa I, eli Lapin sodan osalta ei kuvailla niinkään sodan taisteluita, vaan niitä toimia, joiden avulla sodasta ja sen aiheuttamista ”sotkuista” selvitään. Tämä sodan jälkien paikkaustyö pitää sisällään sekä kansainväliset, kansakuntakohtaiset että yksilöön ulottuvat toimet ja tuntemukset. Vaikka sota sinänsä koskettaa kaikkia, kertomuksen keskiöön on valittu nuoret sotilaat erityisryhmäksi, jonka tuntemuksien ja selviytymisen kautta käydään läpi sodan prosesseja alusta alkaen aina normaaliin siviilielämään palaamiseen asti.
Muutamissa kohdin on käytetty ”runoratsua” kulkuvälineenä (ja kevennyksenä) tarinan siirtymäosuuksilla. Kaikenkaikkiaan on pyritty todellisuutta vastaaviin kuvauksiin; monille kertomusten henkilöille löytyy esikuvat, näin on laita erityisesti osassa II, jossa seurataan todellisen suomalaisen perheen elämää ja selviytymistä runsaan puolen vuosisadan ajan.