”Viipuria ei enää ole, Sortavalaa ei enää ole, Laatokkaa ei enää ole – lapsuutta ei enää ole.”

Palatessaan sotavuosien jälkeen Suomeen Anni on nuori nainen. Kaikki on nyt toisin, mutta koskettaessaan jälleen auringon lämmittämää valkorunkoista koivua hän tietää olevansa kotona. Anni tapaa rakkaan isoäitinsä Ida Marian, ikävöimänsä sukulaiset. Eniten häntä askarruttaa huomattavan varallisuuden hankkinut tätinsä, salaperäinen, aina omia teitään kulkenut Mirjami. Juhannuksena monet asiat puhutaan julki.

Hirvisaari kertoo unohtumattomasti 1940-luvun Suomesta ja ihmisistä, jotka ovat menettäneet paljon. He elävät kuitenkin vapaassa maassa, jossa jälleen on rauha.