Karjalan menettÀminen syksyllÀ 1944 oli kova isku Suomelle. VÀlittömÀsti rauhanteon jÀlkeen Suomessa alkoikin toiminta Karjalan palauttamiseksi. Poliittisia puheita pidemmÀlle asiat eivÀt kuitenkaan edenneet, ja vuosikymmenien kuluessa haave Karjalan saamisesta takaisin alkoi hiipua.
Asiassa tapahtui kuitenkin uusi ja odottamaton kÀÀnne Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. NKP:n liberaalisiiven hallitsema politbyroo pÀÀtti alkukesĂ€stĂ€ 1990 suhtautua myönteisesti Baltian maiden itsenĂ€istymiseen ja âlaskea ne omille teilleenâ. NĂ€kemys perustui historiaan eli Stalinin ja Hitlerin ns. Molotovin-Ribbentropin sopimuksen seurausten mitĂ€töimiseen.
Samaa periaatetta sovellettiin myös Suomeen, ja NKP esitti kesÀllÀ 1990, ettÀ se voisi luovuttaa Karjalan Suomelle. Taustalla vaikutti myös VenÀjÀn halu pÀÀstÀ eroon Viipurista, sillÀ vallattu alue oli pahasti rappeutunut eikÀ resursseja korjaamiseen ollut. NÀin Suomelle tarjoutui yllÀttÀen ainutlaatuinen mahdollisuus Karjalan palauttamiseen.
Suomen valtiojohto suhtautui kuitenkin Kremliin tarjoukseen penseÀsti. Presidentti Koiviston vastarinta johti asian venymiseen ja mutkistumiseen. Myös ulkoministeri Paavo VÀyrynen vastusti asiaa.
Seuraavaksi presidentiksi nousi Ahtisaari. Vaikka hÀn kannatti Karjalan palauttamista, aikaa oli menetetty. Putinin noustessa valtaan 2000-luvun alussa tilanne oli vaikeutunut entisestÀÀn.
Jukka Seppinen selvittÀÀ perusteellisesti, mitÀ asiassa tapahtui 1990-luvun alussa. Millainen on Karjala-kysymyksen historia? Miksi presidentti suhtautui Karjalan palauttamiseen niin penseÀsti? MikÀ oli diplomaatti Jukka Seppisen rooli nÀissÀ tapahtumissa? Seppinen perustaa tutkimuksensa runsaaseen lÀhdemateriaaliin, mm. Karjalan liiton Ja YLEn arkistoihin.