Romanimiehen runoja, sydämen sointuja.

Metsämansikkani, kesän lahja

Sateen ropistessa katon peltiä vasten,

sinä hehkut vierelläni

enkä minä saata olla sinua maistamatta

Pehmeiden huuliesi koskettaessa omiani,

tiedän sateen taas joskus taukoavan,

auringon taivaalle nousevan