Kaikki haluavat muuttaa Suomen suuntaa. Äänestäminen ei ole kuitenkaan toiminut - koska ongelma ei ole kuljettajassa vaan koneessa.
Kukaan ei katso arkkitehtuuria. Katsomme ihmisiä, puolueita, lupauksia - emme kannustimia, takaisinkytkentöjä, aikahorisontteja.
Ja syvempi ongelma: Suomella ei ole päämäärää. Demokratia vastaa kysymykseen "kuka päättää". Kukaan ei vastaa kysymykseen "mitä varten". Ilman suuntaa tehokkuus on zombitoimintaa.
Kolme ontologista virhettä. 68 argumenttia joilla todellisuus piilotetaan. Ja korjaus: telokratia - hallinto, jolla on päämäärä - ja Mekanismivirasto, joka pakottaa päätöksenteon kohtaamaan todellisuuden.
-
Mekanismirealismi yhdistää termodynamiikan, peliteorian, kybernetiikan, tekoälyn linjaustutkimuksen ja institutionaalisen analyysin yhdeksi kehykseksi - ja johtaa fysiikasta etiikan kautta politiikkaan. Uusia käsitteitä, Suomessa sivuutettuja työkaluja ja konkreettinen instituutiospesifikaatio korjaamiseksi ilman vallankumousta.
Kirja ei jää teoriaan. Se antaa sanakirjan ja vaatimuslistan: radikaalin selkeyden (vaadi mekanismikuvausta, vastuuta, ...), kielen vallan (tunnista matkalaukkusanat ja zombikieli), yhdeksän vaatimusta jotka tekevät simulaatiosta kallista.
Muutos on mahdollinen, ja siihen ei tarvita enemmistöä: 3-5 prosentin joustamaton vähemmistö riittää vaatimaan uuden suunnan.
