Arkkipiispa Leo palaa muistelmissaan lapsuudenkotiinsa Savon Pielavedelle. Sinne päättyi salmilaisen perheen evakkomatka sodan jälkeen. Siellä syntyi Leo-poika. Runollisista muistoista kuvastuu syvä kiintymys kotiseutuun ja karjalaiseen elämäntapaan. Keskeistä elämässä olivat lähimmäisenrakkaus, yhteen hiileen puhaltaminen ja toisten kunnioittaminen. Runot on kirjoitettu suomeksi ja karjalaksi. Niiden kautta lukija pääsee karjalaisen kulttuurin juurille tavalla, joka on kaunis ja syvällinen, elämän kokoinen elämys. Tässä muistelmien toisessa osassa kuullaan maatilan töistä ja vuodenaikojen kierrosta, ruokakulttuurista, tavoista, omasta kodista ja kotikylän ihmisistä.