150-vuotisjuhlan pääteos on vangitseva elämäkerta, joka haastaa tulkitsemaan Aho elämändraamaa ja teoksia tuoreista näkökulmista.
Onkohan kukaan kirjailijoistamme vedonnut niin moninaisiin ja vastakkaisiinkin lukijoihin kuin Juhani Aho? Hänestä ovat löytäneet ymmärtäjän niin aviovuoteen kylmyydessä valvovat naislukijat, ilotytön syliin eksyneet nuorukaiset, mustasukkaisuuden kalvamat miehet kuin maalaiskylän Matit ja Liisat.
Juhani Ahon elämän aikana suomen kieli kehittyi kirjallisuuden ja itsenäisen valtion kieleksi. Tämän kehitys keskiössään Panu Rajalan teos levittää näkymää kotimaisista yhteyksistä Ahon rooliin kirjallisten virtausten uteliaana maahantuojana, Ahon eurooppalaiseen vastaanottoon, Nobel-ehdokkuuteen ja ystäväpiiriin.
Juhani Aho on saanut Panu Rajalasta draamantajuisen ja taiteilijan ristiriitaisiakin pyrintöjä ymmärtävän elämäkerran kirjoittajan. Rajala kuvaa kiihkeän ja kipuilevan ylioppilaan kehityksen arvonsa tuntevaksi ammattikirjailijaksi ja kansainvälisiä yhteyksiä luovaksi kulttuurivaikuttajaksi, joka ei pyydellyt anteeksi kirjoitustensa saati ihmissuhteittensa aiheuttamaa hämmennystä. Rajala kirjoittaa kuin Ahon elämän keskeltä, milloin Järnefeltien salongista, Minna Canthin kodista, laajoilta polkupyörämatkoilta tai Pariisista maailmannäyttelyn vilinästä.
