Talvisodan aattona, syksyllä 1939, Hilkka täyttää 19 vuotta. Hän saa kummitädiltään lahjaksi päiväkirjan, jonka sivuille voi tallentaa kotirintaman tapahtumat todisteeksi jälkipolville. Ilmassa on sodan tuntua.
Isä on määrätty ylimääräisiin kertausharjoituksiin, veli on lähtenyt vapaaehtoisena. Kotiin on jäänyt vain kaksi naista, Hilkka ja äiti. Talvisota syttyy. Hilkan ihana kesä vaihtuu kotirintaman ympäripyöreisiin päiviin maatalon töissä.
Määräyksellä on lähtenyt naapurin Veikkokin. Nuoren miehen lähtö tuntuu Hilkan sydämessä ihastuksen kaipuuna. Marraskuussa Hilkka saa Veikon osoitteen, rohkaisee mielensä ja kirjoittaa kirjeen. Siitä alkaa kirjeenvaihto, nuori rakkaus, joka antaa voimaa ja sitkeyttä Hilkan askareisiin sekä uskoa Veikon paluuseen.
Kotipihan yli lentävät pommikoneet, ja Hilkka pakenee äidin kanssa perunakuoppaan. Elintarvikkeita säännöstellään, kylän koululla järjestetään kudontatalkoita ja kotiin majoitetaan evakoita. Nuori nainen joutuu kirjaamaan muistoksi hiljaisen joulun pimennysverhojen takana sekä veljensä menettämisen taisteluissa.
Laihialaisen Sanna-Leena Knuuttilan esikoisteos on ensimmäinen suomalainen selkokirja, jossa pääteemana on elämä kotirintamalla. Aiheeltaan kirja sopii esimerkiksi kotimaansa sotaa paenneille maahanmuuttajille, ikääntyneiden hoitotyöhön herättelemään muistikuvia sota-ajalta sekä Suomen historiaan tutustuville nuorille ja aikuisille.
