Novellikokoelma 1910-luvulta.

Leskeksi jääneellä kahden lapsen äidillä riittää kosiskelijoita. Erään perheen poika on sairastunut, eikä hurja sää anna myöten lähteä lääkärille. Mies haavoittaa metsällä sorsaa, joka jää kummittelemaan hänelle. Junamatkaajan mielen valtaavat muistot, kun kiskot vievät kohti menneisyyttä.

Arkisten kertomusten joukossa on kurkistuksia tavallisten ihmisten elämään, sen iloihin ja suruihin. Joku rakastuu, joku toinen kokee menetyksen, kolmas haaveilee. Elämä kulkee vääjäämättä eteenpäin, antaa onnen hetkiä ja tuo eteen pettymyksiä.

Väinö Kolkkala (1883-1952) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Hän julkaisi niin romaaneja, novelleja kuin muistelmia, ja sanoitti Varsinaissuomalaisten laulun. Kolkkalan muotokuva on Kanta-Loimaan kirkon edustalla.