Ministeri Per-Erik Lundh on suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen arvostetuimpia mutta myös vähiten tunnettuja vallankäyttäjiä. Sodan jälkeisen ajan vaikutusvaltaisimpiin ay-johtajiin kuuluva Lundh ei pitänyt ääntä itsestään tai tekemisistään. Tämä kirja avaa tuntemattomaksi jääneen Lundhin persoonallisuutta ja valottaa, millainen ihminen kätkeytyy pokerinaaman taakse.
Lundh aloitti 16-vuotiaana työuransa Porvoossa sorvarina ja ammattiosaston jäsenmaksujen kerääjänä. Siitä alkoi hänen huikea nousunsa ay-liikkeen järjestötikkailla. Vuonna 1983 hänet valittiin SAK:n sihteerin tehtävästä suuren Metallityöväen liiton puheenjohtajaksi.
Lundhista tuli merkittävä järjestövallan käyttäjä ja taloudellisen vastuun kantaja, jonka mielipiteitä ja linjauksia kuunneltiin tarkalla korvalla presidentinlinnassa, hallituksessa, Suomen Pankissa, Eteläranta 10:ssä ja teollisuuden vuorineuvosten parissa. Metalliliitossa toteutettuja rohkeita sopimuspolitiikan uudistuksia kutsuttiin Lundhin linjaksi. Lundhin nauttimaa arvostusta kuvaa hyvin se, että kun hän jäi eläkkeelle vuonna 2000, tasavallan presidentti myönsi hänelle ministerin arvon ensimmäisenä ay-johtajana.
